Petite tender, mangoldia ja fetaa

 

Kahdelle

Yksi naudan petite tender
4-5 isoa mangoldin lehteä
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
hieman fetajuusto
balsamicoa
sokeria
suolaa
öljyä

Naudan petite tender: sous videssä 54 astetta 1 tunti, pinnat kuumalla pannulla

Mangoldi: Lehden ruodit poistetaan ja paistetaan erikseet voissa, lehdet paloitetellaan suikaleiksi ja pyöräytellään pannulla öljyssä, johon on viipaloitu valkosipulin kynsi. Ripaus suolaa.

Kirsikkatomaatti: Mangoldin kaveriksi pannulle sen verran, että hieman lämpenee, ei kypsennetä hajoamispisteeseen.

Balsamicosiirappi: 0.5 dl balsamico ja n. 0.5 rkl sokeria, keitellään hieman kasaan. Siirapin paksuus on makuasia, mutta on hyvä muistaa, että jäähtyessään paksunee vielä. Liian paksu balsamicosiirappi ei tule ulos purkista eikä irtoa lusikasta. Kokeiltu on.

Lisäksi: murustettua fetajuustoa ja koristeita omaan makuun (käytin itse krassin terälehtiä)

Pizzahommia

Ennustin, että tästä tulisi suuri pizzakesä ja sitä se on ollutkin. Instragramin tarinoihin olen välillä pizzapäivityksiä jakanut, mutta mitään ohjetta en vielä uskalla kirjoittaa, koska en ole sellaiseen pisteeseen ole vielä harjoituksissa päässyt. Ooni on kuitenkin toiminut ja pizzaa on pukannut hyvällä vauhdilla. Alla muutama otanta kesän pizzasadosta, lähinnä ajatus esitellä eri tyylisiä pizzoja, joita on tullut paistettua. Minkälainen pizza on oma suosikkisi?

 

Detroit-style pepperoni - tästä on tullut yllättäen yksi perheemme suosikeista:

Napolilainen: ohut, pehmeä pohja, ilmavat reunat, täytteenä mozzarella sekä oma suosikkini nduja (mausteinen italialainen levitettävä salami):

 

 

 

 

 

 

 

 

 

New York -style: rapeampi pohja, mozzarellaa ja pepperonia

Napolilainen: Quoatro Formaggi eli neljä juustoa (parmesan, mozzarella, aura sekä mascarpone). Koska rakastan juustoa.

Hanger steak, palsternakkaa ja porkkanaa

Siinä se on eikä näytä ihan kamalalta, Tämä oli loppujen lopuksi melkoinen taistelu saada lautaselle, koska melkein kaikki meinasi mennä pieleen:

-Pyreen oli tarkoitus olla paksumpaa ja pursotettavaa, mutta tuju suolaus vaatikin pyöristämään reilusti kermalla ja voilla

-Porkkanat meinasivat jäädä raaoiksi, koska ajoitus täysin pielessä. 

-Pleittaus ei meinannut onnistua sitten millään

-Lautaselle oli tarkoitus alunperin päätyä myös rapeita palsternakkalastuja sekä hunajaglaseerattuja palsternakkakuutioita. Ei päätynyt, kun en osannut asetella mieleisesti. Kuutiot ottivatkin lopulta liikaa väriä (lue: paloivat), kun yritin hinkata niitä lautaselle.

-Kastikeajatus muistui mieleen siinä vaiheessa, kun kaavin vieläkin hieman liian suolaisen pyreen jämiä lautaselta.

 

Kesän ja lomien tuoma pakollinen tauko keittiöhommiin on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, Jospa se tästä taas helpottuu. 

Kahdelle

Hanger steak (n. 300-400 g)
1 iso palsternakka
Porkkanoita (omasta maasta nostin näitä pieniä)
Hunajaa
Voita
Kermaa
Suolaa

Hanger steak: sous videssä 54 astetta 4 tuntia, pinnat kuumalla pannulla

Palsternakkapyre: Pieneksi paloiteltu palsternakka keitellään hiljalleen maidossa ja soseutetaan. Mukaan voita, kermaa ja suolaa.

Porkkanat: Kuumemmalla pannulla öljyn kera ensin pieni väri pintaan, jonka jälkeen lämpötilaa lasketaan ja lisätään reilu nokare voita. Haudutellaan voissa kypsäksi. Lisätään lopuksi suolaa ja pieni loraus hunajaa, jonka annetaan hetki karamellisoitua.

Koristeet: samettikukat ja basilikan versot

 

Carpaccio-karkki

Tämä meni nyt ihan hullutteluksi keittiön puolella, mutta heti kun näin ohjeen syötävälle karkkipaperille, en päässyt eroon ideasta toteuttaa suolainen karkki. Ajattelin, että klassinen carpaccio voisi makujen puolesta toimia hyvin pienenä suupalana, joten siitä lähti ensimmäinen kokeilu.

Syötävä paperi valmistetaan kolmesta raaka-aineesta: vedestä, liivatteesta ja glyseriinistä. Glyseriiniä voi kysellä esimerkiksi leivontatarvikkeita myyvistä liikkeistä, sitä käytetään myös kovettuneen fondant-massan pehmentämiseen. Omani tilasin netistä.

Syötävän paperin reseptin löysin alunperin täältä.

400 ml kylmää vettä
10 g liivatejauhetta
2.5 ml glyseriiniä

Ainekset sekoitetaan ja lämmitetään kattilassa sen verran, että seos kirkastuu. Ei saa keittää.

Seos jaetaan n 12 cm halkaisijaltaan oleviin pyöreisiin muotteihin. Sopivien muottien löytyminen olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kävin kaikki muoviset kannet läpi ja ongelmaksi muodostui se, että pohjan pitäisi olla suora eikä reunoissa saa olla uria. Etsintä päättyi tukkuun, josta löytyi kooltaan sopivia kertakäyttökansia, joita voi tosin näissä käyttää uudestaan ja uudestaan. Täydellisiä eivät nekään olleet, jokaiseen paperiini nimittäin piirtyi kannen valmistajan nimi. Paperit sai kuitenkin irti kohtalaisella vaivalla ja ne pysyivät ehjinä.

Sisään kääräisin klassisen carpaccio-yhdistelmän: ohut siivu naudan ulkofilettä, lastu parmesania, yksi rucolan lehti, hippu sormisuolaa, ripaus mustapippuria sekä tippa oliiviöljyä (paperi ei kestä nestettä, öljyä kyllä).

Syötyäni ensin yhden paperin ilman täytettä olin varma, ettei tämä ikinä onnistuisi ja idean voisi haudata kauas pois, mutta täytteiden kanssa konsepti toimi yllättävän hyvin. Karkki vaati pureskelua ja alkuun paperi oli hieman sitkeä, mutta mielenkiinto pureskeluun pysyi yllä, carpaccion maut alkoivat vapautua paperin sulaessa.

Ideana tämä on ehkä vielä hieman raakile, mutta kokeiluna hauska ja yllätyin lopputuloksesta positiivisesti. Kokonaista ruokalajia en tästä lähtisi rakentamaan, mutta esimerkiksi keittiön tervehdyksenä toimii varmasti ainakin.