Serrano-kinkkua, Manchego-juustoa ja vesimelonia

Korona sitä, korona tätä. Sehän se on tämän hetken kuumin puheenaihe. Moderni kotikeittiökään ei ole välttynyt sen vaikutuksilta, vaikka onneksi terveenä olemme vielä kaikki pysyneet ja parhaamme mukaan minimoineet kaikki liikkumiset omien seinien ulkopuolelle. Samalla se tosin tarkoittaa sitä, että kokkausinspiraatiota ei voi etsiä kaupassa kierrellen ja raaka-aineita katsellen, eikä kaupasta lähdetä myöskään hakemaan ylimääräisiä täydennyksiä, vaikka jokin mieleen tullut annos kuinka kaipaisi jotakin tiettyä ainesosaa. Tällä hetkellä kokkaillaan siis enimmäkseen varsin perusruokia niistä aineista, joita nyt sattuu kaapista löytymään. Välillä yritän kuitenkin väsätä jotain hieman pidemmän kaavan mukaan ja saada tännekin uutta sisältöä. Kaupan ruokatoimituksen saapuminen mahdollistikin tämän vähän paremman arki-illan herkun.

Alkupalasalaatin komponenteiksi päätyivät Serrano-kinkku, Manchego-juusto, kompressoitu vesimeloni, pikkelöity vesimelonin kuori, balsamicosiirappi, rucola sekä rucolaöljy.


Serrano-kinkku (meillä yksi paketti kahdelle aikuiselle) pyöritellään siivu kerrallaan rullalle, jolloin tuloksena yksi, paksu pötkö, josta voi leikata eri paksuisia kiekkoja.

Manchego-juusto leikataan paloiksi.

Vesimelomi kuoritaan ja paloitellaan isoiksi neliskulmaisiksi paloiksi. Palat vakumoidaan ja jätetään jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Vakuumissa vesimeloni kompressoituu ja maku voimistuu. Vesimelonin voi toki myös paloitella suoraan annokseen ilman kompressointia.

Pikkelöity vesimelonin kuori: Vesimelonin valkoisesta kuoriosasta poistetaan uloin vihreä nahka. Jäljelle jäävä valkoinen kuori paloitellaan ja valmistellaan pikkelöintiliemi:

1 dl omenaviinietikkaa
1 dl vettä
0.5 dl sokeria
1.5 tl suolaa
1 tähtianis
(chilirouhetta)

Liemi kiehautetaan kattilassa ja annetaan suolan ja sokerin liueta. Lisätään paloitellut vesimelonin kuoret kattilaan ja kiehautetaan uudestaan. Nostellaan meloninkuoret puhtaaseen lasipurkkiin ja kaadetaan liemi perään. Laitoin itse n puoli teelusikallista tulista chilirouhetta, mutta siivilöin ne pois purkkiin menevästä liemestä, koska liemessä oli juuri sopiva mausteisuus kiehautuksen jäljiltä. Kansi päälle ja jäähtymisen jälkeen jääkaappiin, säilyvät kylmässä n. kuukauden. Tai siis meillä ei näköjään säilynyt, kun purkki on jo puolillaan. Näistä tuli heittämällä uusi suosikki lisuke lähinnä kaiken kanssa.

Pikkelöintilientä jäi hieman yli ja suikaloin nopeasti porkkanan kuorimaveitsellä ja tuuppasin pieneen purkkiin lopun liemen ja siivilöidyn chilirouheen kera. Tuli erinomaista tulista porkkanapikkeliä sivutuotteena.

Balsamicosiirappi: 0.5 dl balsamicoa ja n. teelusikallinen sokeria keitellään pienessä kattilassa niin kauan, kunnes siirappi tarttuu lusikkaan niin, että sormella pyyhkäistessä siihen jää selkeä jälki. Tämä ei pienelllä määrällä vie kovin paljoa aikaa, ihan muutamia minuutteja, joten kannattaa olla tarkkana. Liika redusointi johtaa joko pohjaan palamiseen tai todella tönkköön siirappiin. Jälkimmäisistä on minullekin kertynyt kokemusta, ja voin paljastaa, että lusikkaan (tai hampaisiin) tiukasti tarraava toffeemainen balsamico ei ole kovin monikäyttöistä.

Rucolaöljy: Rucolan lehdet (n. puolikas puska) käytetään nopeasti kiehuvassa vedessä ja kuivataan huolellisesti. Lehdet laitetaan pieneen tehosekoittimeen ja lisätään rypsiöljyä muutama ruokalusikallinen. Surautetaan sekaisin ja annetaan uuttua. Siivilöidään lopuksi rucolanjämät pois.

Koristeeksi rucolaa ja rucolan versoja.