Carbonara

Carbonara, yksi kaikkien aikojen lempipastoistani. Koska täytepastojen jälkeen oli vielä pastataikinaa jäljellä, päätin tehdä siitä tämän ihanan kermaisen överiherkun.

Carbonaran kohdalla polttavin kysymys on usein se, lisätäänkö siihen kermaa vai ei. Traditionalistit kauhistelevat niitä, jotka näin tekevät, mutta itse en ole ollut koskaan hyvä uskomaan, että on ainoita oikeita tapoja valmistaa jokin ruoka. Itse en kuitenkaan kermaa ole koskaan kaivannut. Etenkin tuorepastan kanssa tuntuu, että kerma olisi ollut tähän aivan liikaa, kun tuorepasta itsessään on jo niin paljon tuhdimpaa kuin kuivatavara. En silti menetä yöuniani, jos joku kerman nimeen vannoo.

Carbonaraan upposi tällä kerralla suurin piirtein näin:

kahdelle tai yhdelle tosi nälkäiselle

tuorepastaa n 130 g
2 keltuaista
reilusti raastettua parmesania
3 siivua pekonia (käytin erityisiin tilanteisiin varattua savustettua mangalitzapekonia)
pippuria
suolaa pastan keitinveteen

Pasta keitetään reilusti suolatussa vedessä n 3-4 minuuttia. Otetaan vedestä talteen 1 dl ennen kuin pasta valutetaan. Pastan kypsyessä sekoitetaan keltuaisen ja raastettu parmesani. Sekoitetaan kypsennetty pasta keltuaisseokseen, käännellään sekaisin ja lisätään suolaista pastan keitinvettä vähän kerraallaan tuomaan lisää kermaisuutta (koko dl ei tarvitse käyttää). Käännellään sekaan pekonit. Asetellaan lautaselle, jonka pohjalla on raastettua parmesania (näin sitä löytyy vielä, kun päälle raastetut on jo syöty). Raastetaan päälle vielä lisää parmesania ja muutama käännös mustapippuria myllystä. Nautitaan ilman syyllisyyttä kaloreista.